Etelä-Suomen Sanomat 4.10.2001
Miniprint-triennaali astui vakiintumisen kauteen
Reetta Ahonen: Namu vesielementissään
Kaikesta näkyy, että tapahtuma on vakiintunut. Osanottajia oli monesta maasta, ja Miniprint alkaa olla tunnettu maailmalla, sanoo taidegraafikko Antti Salokannel, yksi juryn jäsenistä.
Tänään avattava Miniprint on pienoisgrafiikan näyttely, joka tarjoaa näkymän taidegrafiikan tämänhetkiseen tilaan. 3000 työn joukosta on valittu 446 teosta ja ripustettu Lahden taidemuseoon. Aineiston esillepanossa on ajateltu katsojaa, ripustus on jäsennelty ja sopivan väljä. Jäsentely perustuu ryhmittelyyn maiden mukaan. On havaittu, että kolme vuotta sitten päästettiin kynnyksestä yli liian suuri määrä - 680 teosta on näissä tiloissa hämmentävä määrä.
Vakiintumisesta on merkkinä myös se, että ensimmäistä kertaa Miniprintin historiassa näyttelyyn liittyy muhkea katalogi. Siinä teokset ovat mahdollisimman pitkälti alkuperäisessä koossa.
Uskollisuus alkuperäisille töille on luettelossa häilähtelevä: aina eivät värit
ole aivan paikoillaan.
- Siinä juuri näkee, miksi teokset on yleensä tehty. Miksi
ne eivät ole painettuina sellaisia kuin originaaleina, sanoo Tapani Räisänen
Lahden taidegraafikoista.
Tämänkertainen Miniprint on saanut entistä tukevamman rahallisen pohjan. Tukea on tullut mm. kaupungilta Kauno-projektin puitteissa 37 000 mk.
Historia ja nykyaika
Korkeatasoisten ja tekniikaltaan häikäisevien teosten joukosta jury nosti huipulle eteläkorealaisen Ham Chang Hyunin teoksen Memory II. Perustelujen mukaan siinä on yksinkertaisuutta ja lyyrisyyttä. 'Katsojalle avautuu historia, jossa yhdistyvät menneisyys ja nykyaika.' Tämän Grand Prix -palkinnon arvo on 10 000 markkaa.
5 000 markan arvoisia tunnustuspalkintoja jettiin kaksi. Hollantilaista Hjalmar de Kortia kiitettiin sadunomaisuudesta, leikkisyydestä ja korkeasta laadusta. Suomalaisen Reetta Ahosen avuina ovat vanhan perinteisen tekniikan käyttö ja raikkaus.
Kunniamaininnan on saanut neljä taiteilijaa. Park Sang-Soo Etelä-Koreasta, Michael Goblyn USA:sta, Liz Ingram Kanadasta ja Naomi Lewis USA:sta. Heidän töittensä loistava mustavalkolaatu on kunniamainintojen perusteena.
Suuria ryhmiä
Edustettuina todella ovat monet maat ja tekniikat. Sisäänpäässeiden töiden joukossa on suuria ryhmiä. Suomalaisten töiden määrä on ylivoimainen. Paljon grafiikkaa on myös Hollannista, Yhdysvalloista, Japanista, Ruotsista ja Puolasta. Afrikka loistaa poissaolollaan, samoin Venäjä.
Antti Salokanteleen ja juryn toisen suomalaisen jäsenen, tutkija Kari Savolaisen mukaan mitään suuria hyppäyksiä ei ole tapahtunut edelliseen triennaaliin verrattuna. Tekniikat ovat herättäneet keskustelua. On mm. puntaroitu, onko mahdollista ottaa mukaan teoksia, joissa on kolmiulotteisuutta. Lopputuloksena oli se, että ovet päätettiin pitää auki.
Digitaalitekniikalla tehty grafiikka lähenee suuresti valokuvaa. Rajanveto on vaikeaa, ja kaiketi siksi ei ole ryhdytty hiuksia halkomaan. Miniprintissä digitaalikuvia on löydettävissä sivugalleriasta, amerikkalaisten osastosta. Digitaalikuvissa on omanlaisensa tunnelma.
- On havaittavissa teknistä taitavuutta japanilaisten ja etelä-korealaisten taiteilijoiden tuotteissa. Sitten toisaalta on olemassa vahvan graafisen perinteen maita, kuten Hollanti, muistuttaa Antti Salokannel.
Vaikka digitaalinen grafiikka on tehnyt tietynlaisen läpimurron, vanhojen tekniikoiden asema on kuitenkin turvattu. Näin arvelee mm. amanuenssi Maija-Riitta Kallio Lahden taidemuseosta.
Vahvaa kotimaista
Mikä on tunnelma sitten laajassa suomalaisten osastossa?
Juryn suomalaisten jäsenten mukaan taidegrafiikka on Suomessa kansainvälisesti korkealla
tasolla. Siksi edustuksen laajuus on motivoitua. Myös suomalaiset hallitsevat huipputekniikan,
ja uusien tekijöiden myötä on tullut raikkautta.
Juryn jäsenten puheista käy selväksi, että minkäänlainen kotiinpäinveto ei ole tullut kysymykseen. Nimiä ei ole vilkaistu valintatilanteessa, ratkaisut on tehty pelkästään teosten tason perusteella.
Miniprintin uudistuminen näyttää tapahtuvan uusien nimien kautta. Joukossa on monia, joiden elämänkehät ovat sivunneet Lahtea ja myös lahtelaisia, kuten Matti Koskela.
Kova urakka
Puuhahenkilöiltä on vaadittu kovaa työtä, ennen kuin tähän on tultu. Tammikuussa lähtetettiin kirjeet. Sisäänjättöaika oli toukokuun lopussa. Raati teki ratkaisujaan kesäkuun alkupäivinä.
Raadissa olivat Melek Mazici Suomen taidegraafikoista, taiteilija Thom O'Connor Yhdysvalloista, taiteilija Jöran Österman Ruotsista, tutkija Kari Savolainen Lahden taidemuseosta ja taiteilija Antti Salokannel Lahden taidegraafikoista.
Järjestelytöissä ovat olleet kiinteästi taiteilija Tapani Räisänen ja taiteilija Tiina Salmi. Niin kuin näissä asioissa on tavaksi tullut, katalogi saatiin valmiiksi juuri näyttelyn alla.
Seuraavaa triennaalia järjestäjät eivät vielä ole uskaltaneet ajatella. Haaveita kuitenkin on, kuten se, että piiri ulotettaisiin Afrikkaan saakka.
Jouko Tallimäki, Lahti
Takaisin